Loppusanat

Niin ne ajat vain muuttuvat ja mielipiteet muuttuvat. Kun aloitin syksyllä 2011 tämän blogin, en olisi kuvitellutkaan sitä hylkääväni (ja en tavallaan hylkääkään, koska kyllä tämä tänne jää). Nyt olen vain tullut tässä tien päähän ja on aika kääntää uusi lehti elämässä. Olettekin varmaan huomanneet, että postauksien tulo on ollut lievästi sanottuna nihkeää ja hidasta. Aiheita olisi kyllä ja vaikka kuinka.

Mutta eipä hätiä mitiä, stoori jatkuu täällä. Näemmehän jatkossa siellä!

Ihanaa kevättä kaikille!

hello sunshine, Good morning!

Olen ollut kaksi aamua ihan haltioissani. Mikä ihana tapa onkaan valmistaa tujut aamukahvit klassisella mutteripannulla! Kaapissa työttömänä olleet söpöt espressokupitkin pääsivät jälleen virkaansa toimittamaan. Aamulla auringonpaisteen herättäessä sekä kissojen tassujen hellään taputuksiin heräen oli ihana tunne köpötellä lieden ääreen ja pistää sumpit pannuun porisemaan. Pannun tilavuus on kolme espressokupillista eli juuri sopiva määrä yhdelle hengelle unen karistamiseen silmistä.

Aamiaiseksi (kuten eilen iltapalaksikin, slurps!) laitoin Meidän safkaa -ohjelmassa olleella maalaisleipä, kokojyväsinappi ja kermajuusto -yhdistelmällä uunileipiä. Ai, että ne oli hyviä! 

Pari tuntia tullut tässä taas hoideltua nettikirppishommeleita, mutta nyt suihkun kautta sitä ihanaa joutilaisuutta hetken harrastamaan.

Lomalukemisena on Scott Turow'n Identtiset. Vielä se ei ole kovin päässyt ottamaan otteeseen.

Kolme

Eilinen oli merkittävä päivä. Rakkaat pikkuvauvani täyttivät jo kolme vuotta. Koska kissanruokakanapateekakku kolmoskynttilöineen ei ehkä ole maailman herkullisimman näköinen näin meidän ihmisten vinkkelistä katsottunu, niin nappasin kuvan vain pelkästä kynttilästä ja kauniista kukista, jotka kissojen ystävä toi tytöille. Kummallinen tulppaanilajike, mutta ei kiinnosta kissoja sitten pätkääkään. Kerran käyty nuuhkaisemassa ja that's it.
Meillä siis juhlittiin oikein kunnolla. Mamikin ystävineen herkutteli keitetyillä sinisimpukoilla, itse tehdyllä kasvissosekeitolla sekä jälkkärinä niitä herkullisia bebeleivoksia, mistä riittää vielä perjantainakin vieraalle. Ei sentään meidän ihmisten tarvinnut pitkin hampain kissojen kanapateeta yrittää napostella.
Lahjahiiret saivat illalla tyttöihin vipinää. Aikansa niitä viskeltyään, ne olivatkin ihan naattipuhki ja pötköttivät sohvalla reporankoina, mutta aina niin tyytyväisinä.

Kymmenen kuvaa kesään

..vai takatalveen? Mitä lähemmäksi tässä on kesää menty niin sitä talvisemmaksi tuo maisema vain muuttuu. Viime viikolla lopulta se väistämätönkin sitten tapahtui ja rakentaminen alkoi tuossa etupellolla. Kello kahdeksasta kello kuuteentoista käy sellainen tärinä ja törinä, että astiat hyppii kaapissa. Voi ärripurri, en tykkää sitten yhtään, en.

Onneksi tässä on tällä viikolla talviloma.  Ollaan nukuttu pitkään kissojen kanssa, katsonut varmaan miljoona tallennusta boksista pois, laitellu nettikirppikseen turhaa tavaraa, kissojen vuosirokotus hoidettu taas kuntoon ja huom! tärkeä tieto, saatu kovasti kehuja eläinlääkäriltä painonpudotuksesta ja hampaiden hyvästä hoidosta plus tietenkin tytöt saa aina kehuja söpöydestä ja kiltteydestä, pyöritelly kodin huonekaluja eri järjestykseen (ja luopunutkin yhdestä!) ja leiponut muuan muassa herkullisia bebeleivoksia. Yksi lomapäivä pitää pyhittää toki dolce far nientelle eli ihanalle joutilaisuudelle.

Tänään meillä juhlittiin ja oli ystävä kyläilemässä. Tytöt täytti hurjat kolme vuotta. Pitäähän niitä merkkipäiviä aina juhlistaa.

Puhelinjohtoa hiuksissa

Kun tykkää pitää hiuksia a i n a kiinni, niin ihan unelmahankinta oli kyllä nämä puhelinjohtoa muistuttavat hiuslenksut. Parisen viikkoa olen näillä hiukseni nutturalle sutaissut ja kertaakaan ei ole lähtenyt hiuksen hiustakaan poisotettaessa. Toivottavasti pidemmällä aikavälillä tulee näkyviä tuloksia, ettei aina kiinnipitokohdasta hiukset katkeile. Aluksi olin hieman epäileväinen, että mahtaako nuttura pysyä päivää kiinni, mutta napakasti pysyy ja näyttää paksummaltakin kuin tavallisella lenksulla ollessa. Kolme pakettia peräti lähti kerralla mukaan, kun en osannut päättää, minkä värisiä olisin halunnut. Kaiken lisäksi näiden muotoilu on niin kasaria, että se oli viimeinen niitti sille, että pakko oli saada näitä. Kaikki varmaan muistaa vielä 80-luvulta ne puhelinjohtoavaimenperät, joita oli joka iikalla.

Selitys sille, miksi lenksut majailevat kirjakaapissa on, ettei pienet, vikkelät tassut saa niitä käsiinsä. Toisen kissan intohimo on nimittäin hiuslenksut ja näitä en halua menettää!

Tänään taisin saavuttaa keski-iän rajapyykin. Kävin ihan innoissaan tupperikutsuilla ja pienoinen tilauskin tuli tehtyä.

Marmorialusta

Kiersin kirppiksiä ihan sillä silmällä, että nyt on löydyttävä marmoria ja siellähän se minua muutamalla eurolla odotti juustokuvullinen pyöreä marmorialusta. Mikä säkä! Olin niin onnellinen sitä kassalle kiikuttaessa ja heti löysi paikkansa olkkarin pöydältä.

Luvun alla on tällä kertaa Tori Spellingin viimeisimmät kuulumiset sekä lainakirja Grace.
Viikuna huumaa uutena tuoksuna.

pino

Nyt on vino pino selattavaa ja luettavaa. Hain nettikirppiksen kautta melkein puolenmetrin mittaisen kasan sisustuslehtiä kotia. Ilmaiseksi. Näistä riittää iloa pitkäksi aikaa.

Jälkimmäiset kuvat kertovat totuuden, kuinka aina on kuvausassistentti apulaisineen vilistää paikalla hääräämässä ja kovasti avustamassa.

Possupata on hautumassa liedellä, perunat kiehuu ja pitäisi vielä maalaushommiin alkaa. Siihen se tämä lauantai meneekin.

Happy Caturday!